Olemassaolon tietoisuus

Microsoft on hehkuttanut Intenet Explorerin tulevaa versiota lähes vuoden ajan. Alan lehdissä on julkaistu testejä ja vertailuita nopeudesta. Julkistuspäivä koitti vihdoin ja viimein reilu viikko sitten. Vihdoin ja viimein, näin tosiaan ajattelin vielä siinä vaiheessa kun latasin uutuutta koneelleni. Pahin pettymys tähän saakka tietotekniikan maailmassa minulla oli silloin, kuin asensin Windows XP:n ensimmäisen kerran, ja näin sen käyttöliittymän. Se on jo historiaa, sitäkin pahempi pettymys oli tämä IE 9. Nopeus ei ole muuttunut mihinkään edellisestä versiosta. Epäyhteensopivuus sivustojen kanssa kasvoi monikymmenkertaiseksi. Ei auta edes yhteensopivuusnäkymä. (Miksi muuten sellainen on tehty? Valmistaja siis tietää, että selain ei normaalitilassa edes toimi?). Osia sivuista jää näkymättä kokonaan, jotkin osat heittelevät sivulla minne sattuu, painikkeet eivät toimi, ja kaikki tämä pelkästään yhteensopivuustilassa. Ilman sitä tulee lähes valkoinen tyhjä sivu.

Pahinta on se, että selain kadottaa yhtäkkiä tietoisuuden olemassaolostaan. Se muuttuu ikään kuin taustakuvaksi, ei reagoi mihinkään, eikä se siitä miksikään enää muutu. Käyttöjärjestelmä kyllä näkee sen ja väittää että selain toimii normaalisti. Prosesseista sitä ei meinaa saada tuhottua pois millään, koska käyttöjärjestelmä ei ymmärrä miksi minä haluaisin toimivan selaimen sulkea pois. Parhaimmillaan, tai pahimillaan, odotin kuusi tuntia ja tein sinä aikana koneella töitä muuten koko ajan. Selaimen tietoisuus ei palautunut koko sinä aikana. Se siis on täysin erilaista, kuin aikaisempien versioiden jumiutuminen.

Olen testannut tätä uutuutta nyt sekä 32-bittisellä että 64-bittisellä Windows seiskalla. XP- ja Vista-järjestelmiin en uskalla edes asentaa, jotta minulla säilyy edes jossakin toimiva IE.

Mozilla julkaisi myös uuden version Firefox-selaimestaan. Sitä ei ole rummutettu sillä tavalla kuin kilpailija on tehnyt. Se ei ole ollut tyrkyllä koneeseen itsestään. Vasta kun itse käynnistin selaimen päivityshaun, se ilmoitti että uusi nelosversio on saatavilla ja kysyi että haluaisinko asentaa sen. Olen käyttänyt paljon aikaisempia versioita, enkä ole voinut moittia niitä mistään. En siis epäröinyt yhtään, vaan annoin selaimelle luvan päivitykseen. Siinä ei mennyt varttituntia kuten toisen selaimen vastaavassa toiminnossa. Alle kahdessa minuutissa minulla oli uusi toimiva selain. Käyttöliittymä on miellyttävä ja selain on todella nopea. Kaikki sivut näkyvät oikein, myös ne, jotka toisella selaimella eivät näy. Ei ole epäilystäkään, etteikö tästä tule pääselain käyttööni. Punnukset ovat olleet suurin piirtein tasan viimeisen vuoden ajan, mutta nyt vaakakuppi kallistui reilusti tämän ilmaisen, luotettavan selaimen suuntaan.

Töissä käytän myös monia muiden valmistajien selaimia. Työni puolesta minun täytyy tietää millä tavoin esimerkiksi verkko-oppimisympäristö ja eri sosiaalisen median työkalut toimivat millläkin selaimella. Nyt on ensi viikolla iso urakka testata kaikki tärkeimmät näillä kahdella uutuudella. Jostakin syystä en epäile lopputulosta...

Pedagoginen käsikirjoitus

Olemme työstäneet verkko-opetuksen pedagogista käsikirjoitusta. Jokaisen opettajan pitäisi laatia ensin se, ja vasta sen jälkeen lähteä tekemään käytännön toteutusta johonkin verkko-oppimisympäristöön. Käsikirjoituksessa kuvataan ensin tavoitteet. Seuraavaksi kerrotaan verkkokurssin sisältö, eli mitä opetetaan ja opiskellaan. Kolmanneksi määritellään sisältöihin käytettävä aika. Neljäntenä kohtana käsikirjoituksessa tulee opetuksen vaiheistaminen. Tässä kohdassa kerrotaan miten opitaan. Viidentenä kohtana tulee opetus-, ohjaus- ja arviointimenetelmät sekä käytettävä oppimateriaali. Tämä vaihe kertoo miten opiskellaan.

Viisivaiheisen käsikirjoituksen lisäksi opettajan kannattaa laatia aikajana osana kurssin toteutussuunnitelmaa. Aikajanan voi jakaa karkeasti kolmeen osaan: aika ennen kurssin varsinaista aloittamista, kurssin suoritus ja arviointi ja kolmantena aika kurssin jälkeen. Ennen kurssia olevaan aikaan voidaan määritellä esimerkiksi ennakkotehtävä. Kurssin jälkeiseen aikaan sisältyy pohdinta ja analysointi kurssin onnistumisesta, mikä meni hyvin, mikä ei toiminut, mitä pitäisi muuttaa jne.

Pedagogisen käsikirjoituksen ja aikajanan suunnittelun jälkeen on helpompi lähteä rakentamaan kurssia verkkoon. Kun on jo etukäteen tiedossa oppimisen kohteet, arviointikriteerit, ohjausmenetelmät ja -aikataulu sekä erilaiset työvälineet oppimisprosessin eteenpäinviemiseksi, on huomattavasti mielekkäämpää aloittaa toteutus verkkoympäristössä. Olen nyt vetänyt verkko-opetuksen koulutusta usealla eri paikkakunnalla, ja kevään aikana jatkuu vielä uusilla paikkakunnilla. Ensimmäisellä kerralla paneudutaan pedagogiseen käsikirjoitukseen ja vasta seuraavina koulutuspäivinä päästään rakentamaan kursseja. Olen itsekin oppinut paljon uutta tässä uudessa työssäni verkkopedagosena asiantuntijana jo tähän mennessä, ja varmasti opin lisää. Oppiminen on vuorovaikutteista, se on tullut taas kerran todistettua!