Virtuaalikoulupäivillä

Pääsin osallistumaan virtuaalikoulupäiville nyt toista kertaa. Odotukset olivat korkealla viimevuotisten päivien annin mukaisesti. Ilmoittautumisvaiheessa otsikot kertoivat paljon ja oli jopa vaikea valita mitä esitystä menisi kuuntelemaan, kun olisin halunnut olla useammassa paikassa yhtä aikaa. Valinta piti lopulta tehdä ja niiden mukaisesti sitten menin esityksiä kuuntelemaan.

Voi mikä pettymys oli ensimmäinen päivä, kun esiintyjä puhuikin aiheen vierestä, tai yhdessä tapauksessa kokonaan muusta aiheesta, kuin mitä otsikko antoi ymmärtää. Olo oli epätodellinen. Voiko tällaisessa tilaisuudessa todellakin olla näin? Päivän pelasti lopulta viimeinen esitys, jossa kerrottiin kokemuksia PLE:stä. Esiintyjä oli innostunut ja innostava, ja aihekin kosketti läheltä. Sormet syyhysivät esityksen jälkeen päästä ottamaan sama käytäntö omassakin oppilaitoksessa osaksi arkea.

Toisen päivän parasta antia olivat aamupäivän osuudet, joissa päästiin ryhmissä keskustelemaan sekä pohtimaan asioita. Ainakin niissä missä itse olin mukana, kokeiltiin kuuden hatun menetelmää. Se oli hauskaa, ja osoittautui toimivaksi ja sisältöä tuottavaksi, ainakin kun kaikki osallistjat olivat opettajia :). Väliajoilla ehdin tutustumaan näyttelyyn ja sain paljon uutta tietoa mm. älynäytöistä ja monista muista asioista. Tapasin  myös henkilöitä, joiden kanssa olin aikaisemmin vaihtanut sähköposteja sekä jutellut puhelimessa. On aina kivaa, kun nimi saa kasvot!

Junamatkat olivat puuduttavia niin mennessä kuin tullessa. Kyllä koko Suomeen pitäisi saada metroliikenne maan alla kulkevaksi. Nopeudet olisivat ihan eri luokkaa eikä sääkään voisi haitata liikennettä. Jokien/järvien ylitykset pitäisi rakentaa katetuiksi, jolloin sää ei olisi hidasteena niissäkään kohdissa. Nykytekniikalla on mahdollista tehdä niin hyvää maisemointia, että sillat olisivat myös osa maisemaa... Siinäpä vinkki päättäjille :D.

Liitutaulusta älynäyttöön - luokkahuoneesta verkkoon

Järjestimme eilen koulutuskuntayhtymän verkko-opetuksen seminaaripäivän, nimellä Liitutaulusta älynäyttöön - luokkahuoneesta verkkoon. Seminaariin ilmoittautui ja tuli paikalle kuutisenkymmentä osallistujaa, mikä oli tavoitteenakin. Aamupäivällä kuulimme esityksen tulevaisuuden oppimisesta, jaetusta opettajuudesta sekä asiantuntijuudesta. Päivän toisen esityksen piti tulla verkkoluentona, mutta tekniikka petti lähettäjällä emmekä saaneet kuvaa ja äänikin muistutti pikkuoravia. Onneksi paikalla oli henkilö, joka pystyi sujuvasti hyppäämään toisiin saappaisiin sekä pitämään tämän esityksen. Aiheena oli opettajien tekijänoikeudet. Kolmantena esityksenä oli Tieto- ja viestintätekniikan sekä sosiaalisen median hyödyntäminen oppilaitosjohtamisessa ja tiimityössä.

Iltapäiväksi olimme järjestänert workshop-tyyppisiä esityksiä eri aiheista. Itsekin olin kahdessa eri workshopissa vetäjänä. Päivän päätteeksi kuulimme vielä etäluennon ePortfoliosta, kuinka se toimii ammatillisen kasvun tukena.

Päivän anti oli erittäin hyvä ja kokonaisuus onnistunut. Seminaari toimi samalla kuntayhtymässä kolmen vuoden ajan toimineen ASKO-hankkeen päätösseminaarina. ASKO tulee sanoista aikuiskoulutuksen sähköisten koulutuspalvelujen kehittäminen. Itselläni heräsi ajatus, että tämäntyyppisiä seminaaripäiviä voisi järjestää silloin tällöin tulevaisuudessakin. Konsepti osoittautui toimivaksi, ja kun esitysten aiheet ovat mielenkiintoisia ja esittäjät osaavat asiansa, säilyy osallistujillakin mielenkiinto koko pitkän päivän.

Uskon, että kukaan osallistuja ei lähtenyt tyhjin käsin pois, vaan jokainen sai jotakin uutta mietittävää. Itse sain vinkkejä muutamasta sosiaalisen median työkalusta, joita en vielä ollut kokeillut. Näitä olivat mm. Yammer sekä Grou.ps. Ja pitihän minun heti testata molempia tänä aamuna ;-). Ja molemmat osoittautuivat olevan Facebookin kopioita ulkoasua myöten, tosin hieman kevyempiä versioita siitä. Odotin jotakin uutta! Kolmantena testasin some-sovellusta nimeltä Podio. Jälleen ulkonäöllisesti Facebookin klooni, mutta ehkä periaate kuitenkin vähän eri. Mutta miksi kukaan ei keksi mitään uutta, miksi täytyy matkia?

Sähköinen portfolio

Olen testaillut ilmaista Mahara-palvelinta, joka asennettiin organisaatioomme testikäyttöön. Maharan avulla opiskelija voi rakentaa itselleen sähköisen portfolion, jonne hän kirjaa perustietojen lisäksi koulutus- ja työtiedot. Lisäksi sinne voi tallentaa omat tavoitteet, muut työnhakuun liittyvät opinnot (EA-kortti, työturvallisuuskortti, hygieniapassi, tulityökortti jne.) sekä harrastukset.

Maharan ideana on se, että portfolio jää elämään myös koulutuksen jälkeen. Opiskelija, sittemmin työelämässä oleva henkilö, voi koko työuransa ajan tallentaa tietoa työtehtävistään sekä lisäkoulutuksista. Työpaikkaa vaihtaessaan tai hakiessaan hän voi laittaa mahdolliselle tulevalle työnantajalle linkin omaan portfolioonsa ja tällä tavoin esitellä omia taitojaan.

Englanninkielinen versio tuotti toisen asteen aloittelevalle opiskelijaryhmälle hieman hankaluuksia alkuvaiheessa, mutta niistä selvittiin hienosti. Uusimpaan versioon ei vielä ole saatavilla suomennusta. Sekin on kyllä tulossa vielä syksyn aikana.

Viime viikon lopulla sain kuulla Kyvyt.fi -palvelusta, joka on rakennettu Mahara-alustalle. Asia alkoi kiinnostaa ja selvitin lisää kyseisen palvelun mahdollisuuksista. Keskustelujen jälkeen odottelen testitunnuksia palveluun, ja tällä hetkellä näyttää siltä että organisaatiomme liittyy palveluun mukaan. Ei ole järkeä jatkaa oman Mahara-pavelimen pystyttämistä ja ylläpitoa, kun samat palvelut sekä paljon enemmän saadaan pienellä investoinnilla ammattilaisilta. Mutta raportoin asiasta lisää kun olen saanut testitunnukset sekä päässyt perehtymään palveluun omakohtaisesti.

Yhteistä kirjoittamista

Olen hakenut vaihtoehtoa yhteiselle wiki-tyyppiselle kirjoittamiselle pidemmän aikaa. Wikispaces on hyvä, mutta käytännössä vain yksi kerrallaan pystyy kirjoittamaan ja tallentamaan tuotoksensa muiden näkyville. Jos useampi muokkaa yhtä aikaa, vain viimeisenä tallentanut saa oman tekstinsä esille ja muiden tekstit katoavat.

Google-dokumentit on ollut erittäin hyvä ratkaisu. Siinä voi jakaa yksittäistä asiakirjaa joko tunnuksella tai ilman, ja yhteinen työstäminen sujuu juohevasti. Editori on monipuolinen ja täyttää vaativammankin käyttäjän tarpeet. Työstettävän asiakirjan/taulukon/esityksen voi tallentaa tai vaikka kopioida leikepäydän kautta paikallisella koneella olevaan ohjelmaan. Tämän työkalun käyttöä jatketaan.

Uusin työkalu on Etherpad. Siinäkin voidaan kirjoittaa tasan yhtä aikaa, ja kaikkien tekstit pysyvät koko ajan tallessa. Jokainen työskentelyyn osallistuja kirjoittaa nimensä ja valitsee itselleen tunnusvärin, joka näkyy kirjoitetussa tekstissä. Valmiin dokumentin voi tallentaa joko verkkoon, jossa se säilyy tietyn aikaa, tai omalle koneelle tekstimuodossa. Tällöin eri kirjoittajien värit häipyvät, mikä toisaalta ei haittaa yhtään. Leikepöytää voi tässäkin käyttää hyväksi ja siirtää tekstin vaikkapa Wordiin tai muuhun ohjelmaan. Loistava työkalu!

Uusi tuttavuus myös on Sumpli, joka nyt ei yhteiseen kirjoittamiseen liity, mutta yhteisiin tapaamisiin kylläkin. Sen avulla voidaan isommankin porukan kesken löytää yhteinen tapaamisaika tai palaveriaika. Aivan mahtava työkalu tämäkin.

Kaikki nämä työkalut ovat sosiaalisen median työkaluja ja vapaasti verkossa saatavilla sekä käytettävissä!

Olemassaolon tietoisuus

Microsoft on hehkuttanut Intenet Explorerin tulevaa versiota lähes vuoden ajan. Alan lehdissä on julkaistu testejä ja vertailuita nopeudesta. Julkistuspäivä koitti vihdoin ja viimein reilu viikko sitten. Vihdoin ja viimein, näin tosiaan ajattelin vielä siinä vaiheessa kun latasin uutuutta koneelleni. Pahin pettymys tähän saakka tietotekniikan maailmassa minulla oli silloin, kuin asensin Windows XP:n ensimmäisen kerran, ja näin sen käyttöliittymän. Se on jo historiaa, sitäkin pahempi pettymys oli tämä IE 9. Nopeus ei ole muuttunut mihinkään edellisestä versiosta. Epäyhteensopivuus sivustojen kanssa kasvoi monikymmenkertaiseksi. Ei auta edes yhteensopivuusnäkymä. (Miksi muuten sellainen on tehty? Valmistaja siis tietää, että selain ei normaalitilassa edes toimi?). Osia sivuista jää näkymättä kokonaan, jotkin osat heittelevät sivulla minne sattuu, painikkeet eivät toimi, ja kaikki tämä pelkästään yhteensopivuustilassa. Ilman sitä tulee lähes valkoinen tyhjä sivu.

Pahinta on se, että selain kadottaa yhtäkkiä tietoisuuden olemassaolostaan. Se muuttuu ikään kuin taustakuvaksi, ei reagoi mihinkään, eikä se siitä miksikään enää muutu. Käyttöjärjestelmä kyllä näkee sen ja väittää että selain toimii normaalisti. Prosesseista sitä ei meinaa saada tuhottua pois millään, koska käyttöjärjestelmä ei ymmärrä miksi minä haluaisin toimivan selaimen sulkea pois. Parhaimmillaan, tai pahimillaan, odotin kuusi tuntia ja tein sinä aikana koneella töitä muuten koko ajan. Selaimen tietoisuus ei palautunut koko sinä aikana. Se siis on täysin erilaista, kuin aikaisempien versioiden jumiutuminen.

Olen testannut tätä uutuutta nyt sekä 32-bittisellä että 64-bittisellä Windows seiskalla. XP- ja Vista-järjestelmiin en uskalla edes asentaa, jotta minulla säilyy edes jossakin toimiva IE.

Mozilla julkaisi myös uuden version Firefox-selaimestaan. Sitä ei ole rummutettu sillä tavalla kuin kilpailija on tehnyt. Se ei ole ollut tyrkyllä koneeseen itsestään. Vasta kun itse käynnistin selaimen päivityshaun, se ilmoitti että uusi nelosversio on saatavilla ja kysyi että haluaisinko asentaa sen. Olen käyttänyt paljon aikaisempia versioita, enkä ole voinut moittia niitä mistään. En siis epäröinyt yhtään, vaan annoin selaimelle luvan päivitykseen. Siinä ei mennyt varttituntia kuten toisen selaimen vastaavassa toiminnossa. Alle kahdessa minuutissa minulla oli uusi toimiva selain. Käyttöliittymä on miellyttävä ja selain on todella nopea. Kaikki sivut näkyvät oikein, myös ne, jotka toisella selaimella eivät näy. Ei ole epäilystäkään, etteikö tästä tule pääselain käyttööni. Punnukset ovat olleet suurin piirtein tasan viimeisen vuoden ajan, mutta nyt vaakakuppi kallistui reilusti tämän ilmaisen, luotettavan selaimen suuntaan.

Töissä käytän myös monia muiden valmistajien selaimia. Työni puolesta minun täytyy tietää millä tavoin esimerkiksi verkko-oppimisympäristö ja eri sosiaalisen median työkalut toimivat millläkin selaimella. Nyt on ensi viikolla iso urakka testata kaikki tärkeimmät näillä kahdella uutuudella. Jostakin syystä en epäile lopputulosta...

Pedagoginen käsikirjoitus

Olemme työstäneet verkko-opetuksen pedagogista käsikirjoitusta. Jokaisen opettajan pitäisi laatia ensin se, ja vasta sen jälkeen lähteä tekemään käytännön toteutusta johonkin verkko-oppimisympäristöön. Käsikirjoituksessa kuvataan ensin tavoitteet. Seuraavaksi kerrotaan verkkokurssin sisältö, eli mitä opetetaan ja opiskellaan. Kolmanneksi määritellään sisältöihin käytettävä aika. Neljäntenä kohtana käsikirjoituksessa tulee opetuksen vaiheistaminen. Tässä kohdassa kerrotaan miten opitaan. Viidentenä kohtana tulee opetus-, ohjaus- ja arviointimenetelmät sekä käytettävä oppimateriaali. Tämä vaihe kertoo miten opiskellaan.

Viisivaiheisen käsikirjoituksen lisäksi opettajan kannattaa laatia aikajana osana kurssin toteutussuunnitelmaa. Aikajanan voi jakaa karkeasti kolmeen osaan: aika ennen kurssin varsinaista aloittamista, kurssin suoritus ja arviointi ja kolmantena aika kurssin jälkeen. Ennen kurssia olevaan aikaan voidaan määritellä esimerkiksi ennakkotehtävä. Kurssin jälkeiseen aikaan sisältyy pohdinta ja analysointi kurssin onnistumisesta, mikä meni hyvin, mikä ei toiminut, mitä pitäisi muuttaa jne.

Pedagogisen käsikirjoituksen ja aikajanan suunnittelun jälkeen on helpompi lähteä rakentamaan kurssia verkkoon. Kun on jo etukäteen tiedossa oppimisen kohteet, arviointikriteerit, ohjausmenetelmät ja -aikataulu sekä erilaiset työvälineet oppimisprosessin eteenpäinviemiseksi, on huomattavasti mielekkäämpää aloittaa toteutus verkkoympäristössä. Olen nyt vetänyt verkko-opetuksen koulutusta usealla eri paikkakunnalla, ja kevään aikana jatkuu vielä uusilla paikkakunnilla. Ensimmäisellä kerralla paneudutaan pedagogiseen käsikirjoitukseen ja vasta seuraavina koulutuspäivinä päästään rakentamaan kursseja. Olen itsekin oppinut paljon uutta tässä uudessa työssäni verkkopedagosena asiantuntijana jo tähän mennessä, ja varmasti opin lisää. Oppiminen on vuorovaikutteista, se on tullut taas kerran todistettua!

Hot Potatoes

Moodlessa on kätevä toiminto nimeltä Hot Potatoes. Moni on sitä ihmetellyt ja kokeillut eikä ole päässyt yhtä tai kahta hiiren klikkausta pidemmälle. No, ei voikaan päästä, nimittän kyseinen työkalu hakee toisella ohjelmalla tehdyt kokonaisuudet osaksi Moodle-kurssia. Varsinainen työkalu löytyy osoitteesta http://hotpot.uvic.ca/, ja on nykyisin täysin ilmainen ja vapaasti jaettavissa. Käyttöliittymäkin on suomenkielinen, joten ohjelman käyttö on helppoa.

Ohjelmalla voidaan tehdä mm. aukkotehtäviä (sopii vaikkapa kieltenopetukseen ym.), sanaristikoita, tenttejä ja yhdistämistehtäviä. Lisäksi uusimmilla versioilla voidaan tallentaa kokonaisuudet www-sivuiksi, ellei ole käytössä vaikkapa Moodlea. Tykkään kovasti tämän ohjelman ideasta ja toimivuudesta. Valmiit kokonaisuudet tallennetaan ohjelman omaan muotoon, ja Moodlen Hot Potatoes-työkalulla saadaan ne esille.

Suosittelen kokeilemaan ja ottamaan käyttöön!

Sosiaalisen median strategia

Täällä ollaan kovasti mietitty että ottaisivatko koulutuskuntayhtymän ammattiopistot Facebookin yhdeksi tiedotus- ja markkinointikanavaksi. Ideaa siinä on, mutta on siinä kyllä vastuutakin. Minun mielestäni siihen täytyy nimetä henkilö, joka jatkuvasti päivittää tietoa, seuraa mitä siellä tapahtuu ja huolehtii että kaikki on niin kuin pitääkin. Henkilölle täytyy tietysti antaa siihen myös resurssia tehdä työtä työaikana. Hallitsematon Facebook-sivusto tuntuu pelottavalta ajatukselta...

Toinen asia, minkä nostin eilen esille, on sosiaalisen median strategia yleensäkin oppilaitokselle. Keskustelussa päätettiin liittää se osaksi tvt-strategiaa, eikä tehdä erillistä. Varsin järkevää näin! Keskustelun pohjaksi kokosin seuraavia asioita:

Sosiaalisen median haasteet koulutusorganisaatiossa

• mihin pitää varautua
• mitä pitää kaikin keinoin välttää
• miksi oppilaitoksen kannattaa olla sosiaalisessa mediassa mukana?
• mitä hyötyä oppilaitokselle on siitä, että sen työntekijät ovat mukana sosiaalisessa mediassa?
• voiko sosiaalisessa mediassa huolehtia yksityisyydestä?
• mitä digijälkiä käyttäjä itsestään jättää?
• millaiset pelisäännöt kannattaa laatia?


Miten hyödyntää sosiaalista mediaa oppilaitoksen tai oppilaitosverkoston sisäisessä käytössä?
Koulutuksien myynti ja markkinointi sosiaalisessa mediassa?
Sosiaalisen median työkalujen käyttö ideoinnissa ja innovoinnissa (tiimit)?

Nyt kun alamme päivittämään oppilaitosten sekä sitä myötä myös koulutuskuntayhtymän tvt-strategiaa, tulevat nuo asiat esille ja toivon mukaan niihin saadaan järkevät ratkaisut myöskin. Sosiaalinen media on jo nyt niin avara, että pelisääntöjä tarvitaan. Pelottavin ajatus on, että jokainen opettaja käyttää eri ympäristöjä ja työkaluja, määrittää niihin käyttöoikeuksia ja sitä myötä tekee tunnuksia salasanoineen opiskelijoille ja kollegoilleen. Jonkin ajan kuluttua opiskelijaparalla on kymmeneen eri työkaluun erilaiset tunnukset ja salasanat. Tai sitten joku keksii että käytänpä oppilaitoksen kirjatumistunnusta joka paikassa, myös suojaamattomissa järjestelmissä. Hyvästi tietoturva! Pelissäännöille on siis tarve.

Saimme juuri valmiiksi yhteisen netiketin. Se otetaan käyttöön ensi viikolla niin henkilökunnalle kuin opiskelijoillekin. Netiketissä otetaan kyllä kantaa myös sosiaaliseen mediaan, mutta ei ihan strategiatasolla sentään. Netiketti ohjeistaa käyttäytymistä ja toimimista eri paikoissa, ottaa kantaa "yksityiseen minään" ja "julkiseen minään" sekä joissakin asioissa yksiselitteisesti antaa määräyksiäkin. Jokainen henkilö lukee netiketin huolellisesti ja allekirjoittaa sen jälkeen sitoumuksen noudattaa sen ohjeistusta.